Hän soitteli. Hämmästyin. Hän soitteli parin kuukauden ajan. Ehdotti tapaamista. Tanssimista. Päivällistä. Sanoin hänelle, että kuullostaa siltä, että on tehnyt tätä ennenkin, kuullostaa sen verran sujuvalta ja luigimaiselta. Hän vastasi, kerron sitten , jos tavataan.
Tapasimme. Hän kertoi, että hänellä on ollut suhde. Pari vuotta kestänyt suhde naimissa olevaan naiseen, jolla on 3 lasta.
Ajattelin, että pitkässä avioliitossa sattuu ja tapahtuu. Virheitä. Ihastumisia. Minullekin on tapahtumassa niin. Hän tuoksui hyvälle, hänen känsäiset kädet tuntuivat hyvälle, hän puhui lapsistaan kauniisti.
Annoin palaa. Kerran. Tämän kerran, ajattelin.
Seksi oli nopeasti ohi. Muutama hassu työntö ja se siitä. Hän näytti hyvin tyytyväiseltä itseensä. Minä olin hämmentynyt. Tässäkö tämä? Tämänkö takia talloin kaikki periaatteeni, oikeutin tämän itselleni, vaaransin kaiken? Aamulla olimme lähekkäin, halu syttyi, mutta hän ei saanut erektiota. Hän totesi: ”säälin sinua, ettei minulla seiso. Näin ei ole käynyt kenenkään kanssa”.
Mietin mielessäni, että no minua ei tarvitse sääliä, ainoa säälittävähän tässä olet sinä, joka loukkaat minua noin ja säälittelet omia ongelmiasi.
Lopulta hän sai seisokkinsa ja työntyi sisään, 3 työntöä ja se oli siinä. Tyytyäväisenä katsoi minua ja totesi ”siitäs sait”. Kysyin, että ”niin mitä? ”. Ei osannut vastata.
Hän paljasti saaneensa klamydian joltain hoidoltaan avioliittonsa aikana ja tartuttaneen sen viimeisillään raskaana olevaan vaimoonsa. Hermostuin täysin. Sanoin, että juurihan totesit, että sulla on ollut vain yksi suhde. Hänen mielestään yhden yön panoa ei lasketa. Hermostuin valtavasti ja sanoin, että jos tämän olisin tiennyt, en eläessäni olisi hänen antanut minuun koskea. Hänestä se oli pieni mitätön juttu.
Mitä pidemmälle suhde kulki, sitä enemmän paljastui vieraita naisia. Ikävä totuus oli, että olin 10 vieras nainen avioliitonsa/kihlauksensa aikana, lukuunottamatta Ullaa, jonka vuoksi jätti morsiamensa , hänen lähdettyään vaihtoon Venäjälle.
Omasta mielestään hän oli vain ollut fiksu kun oli pettänyt mahdollisimman paljon seurustelu ja kihlausaikana, jottei tarvitse vierasta naista hakea avioliitossa. Siitä huolimatta kävi vieraissa myös avioliittonsa aikana ihan samalla tavalla.
Oikeutus tietysti löytyi joka suhteelle, joka panolle ja myöskin syyllinen, joka ei tietenkään ollut hän itse, vaan vaimonsa.
Myöhemmin myös minä olin syypää siihen, että hän meni ja petti minua. Minä kun kehtasin vaatia kunnioitusta. Se oli riidan haastamista ja painostamista, joten kostoksi hänen oli petettävä minua.